Mutta enhän ole höttöä sisältä
vaan täyspuuta, palan helposti
Mignon-muna, pelkkää nougat’ta
vaikea syödä
niele se.
Haistelen.
Onneksi on kevät.
Tuoksuu Israel.
Tänään olen tunteiden tehosekoitin
tiedän miltä tuntuu olla vastakynnetty pelto
naarmuilla.
”Jaettu käänne on kaksinkertainen käänne.”
– Isä
On pyrittävä takaisin kylämäiseen yhteistyöhön, yhteisöllisyyteen,
jossa ihmiset auttavat toisiaan. Se kuulostaa paradoksilta, mutta
kun auttaa muita, auttaa eniten itseään.
On toimittava rohkeasti, kun tilaisuus auttamiseen tulee kohdalle.
Siispä lainataan naapurille kattilaa ja luistimia.
Laitetaan turhat tavarat kiertoon – edes lähipiirissä.
Kohdataan kaikki samalta tasolta. Kukaan ei kuulu jalustalle
eikä ojanpohjalle. Mikä väärinymmärrys on käynyt ja milloin,
kun kuvitellaan, että ihmisen tulisi pärjätä yksin.
Eihän elämä soolona edes maistu miltään.
Individualismin ihannointi ja yksityistämisen kierre.. On mennyt liian pitkälle.
On palattava ihmisiksi. Tervehdittävä naapureita. Yksin ihminen ei kauan kestä.
Eikä niin ole tarkoituskaan, sillä hän kestää mitä menetyksiä tahansa,
jos yhteisö, on kuin perhe.